Itla
Matala tulotaso ja stressi lisäävät ylisukupolvisen köyhyyden riskiä, kertovat Irene Bucelli ja Abigail McKnight tutkimuksessaan, jossa he tarkastelivat köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tutkimus on tehty osana Itlan Samalta viivalta -ohjelmaa, ja siinä tarkasteltiin keskeisimpiä mekanismeja ja malleja, jotka selittävät ylisukupolvista köyhyyttä. Tutkimus antaa myös suosituksia siitä, mitä toimia Suomessa kannattaisi tehdä ylisukupolvisen köyhyyden katkaisemiseksi.
Ylisukupolvinen köyhyys tarkoittaa köyhyyden ja huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle. London School of Economicsin tutkijoiden Irene Bucellin ja Abigail McKnightin tutkimuksen perustana olivat tutkimustulokset Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n jäsenmaista, joissa on korkea tulotaso. OECD-maiden tutkimustulosten mukaan lapsena koettu perheen matala tulotaso lisää köyhyyden riskiä myös aikuisena. Perheiden riittämättömät varat rajoittavat mahdollisuuksia investoida lasten hyvinvointiin, kuten hyviin asuinolosuhteisiin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Vanhempien matala koulutustaso ja heikot työmarkkinat pahentavat tätä kierrettä mutta eivät yksinään aiheuta sitä.
Köyhyys lisää perheenjäsenten kokemaa stressiä, mikä voi vaikuttaa vanhemmuuden laatuun sekä lasten sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Näin ollen myös köyhyyden aiheuttama stressi lisää lasten köyhyysriskiä aikuisiässä.Kodin myönteinen vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa lasten kognitiivisen ja sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa.
Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kytkeytyvät usein toisiinsa, mutta myönteinen vuorovaikutus voi lieventää köyhyyden kielteisiä vaikutuksia. Vanhempien psykologinen hyvinvointi ja mahdollisimman vähäinen stressikuormitus parantavat lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia merkittävästi.
Lue lisää:
Lähde: Itla
