Valikko Sulje

11 VALTAKUNNALLISTA TOIMIJAA TIEDOTTAA: RUOKA-APUTYÖN MONINAISUUS SUOMESSA

Suomessa ruoka-apupisteitä on arviolta 700-1000, kun mukaan lasketaan EU-ruoan jakopisteet ja diakonian jakamat ostolaput. Paikoissa, joissa ruokaa joutuu jonottamaan ulkona, on kyse tilojen ahtaudesta suhteessa hakijoiden ja jaettavissa olevaan ruuan määrään.

Valtakunnalliset ruoka-apua antavat toimijat tapasivat toukokuussa ja keskustelivat Suomessa tehtävästä ruoka-aputyöstä, sen tarpeista ja tulevaisuudesta.

Ruoka-apu on monimuotoista ja monipuolista. Ruokaa jakavat monet toimijat mm. seurakunnat ja erilaiset järjestöt. On ruokakasseja, joissa on itse valittua ruokaa tai jotka ovat valmiiksi täytettyjä. On ilmaisia tai 1–3 euron aterioita, on yhteisiä aterioita, kotiin vietävää ruokaa, ruokapankkipäivystystä, ruoka-autoja sekä päiväkeskusten ja kahviloiden yhteydessä jaettua ruokaa. Jonottamista kadulla tai muutoinkin on vain vähän.

Julkinen keskustelu ruoka-avusta on pitkään antanut yksipuolisen kuvan ruoka-avusta jakojonoineen. Pitkiä leipäjonoja on Suomessa todella vähän, ja silti ne saavat median huomion. Varsinkin ulkojonot ovat vain pieni osa Suomessa tehtävästä ruoka-aputyöstä.Se, miten ja missä ruokaa voidaan jakaa, riippuu toimijan resursseista, kuten käytettävissä olevista tiloista, henkilökunnasta, kylmälaitteista ja kuljetuskapasiteetista, ruoka-aputyön toimijat korostavat.

Monet toimijat ovat jo pitkään tarjonneet ruoka-apua monen muun toiminnan ohessa. Ruoka-avun yhteydessä on esimerkiksi kahvilatoimintaa, päihdekuntoutustyötä, velkaneuvontaa ja palveluohjausta. On jalkautuvaa sosiaalityötä, monenlaista yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kesken, leirejä ja vertaisryhmiä. Avustustyöntekijöissä on palkallisia, palkkatuettuja, vapaaehtoisia, talkoolaisia, kuntouttavan työn tekijöitä, työkokeilijoita, työharjoittelijoita ja oppisopimusopiskelijoita. On ammattilaisia ja käytännön työssä harjaantuneita. On myös heitä, joilla on oma kokemus ruoan puutteesta. Monissa paikoissa toimintaa ohjaavat ajatukset ”yhteisö kantaa” ja “autettavasta auttajaksi”.

Yhteisöllisyyden tarve on myös nälkäiselle ihmiselle normaali tarve. Tämä ei poissulje sitä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät tai haluavat pärjätä ilman yhteisöä.

Ruoka-aputyön moninaisuudesta huolimatta ruoka-aputyön kehittämisen tarpeita on vielä paljon. Valtakunnallinen verkostoituminen on aloitettu, niin suuria kuin pieniäkin toimijoita tarvitaan. Tarve ruoka-avulle ei ole kadonnut, päinvastoin. Yhteistyöhön ovat tervetulleita kaikki halukkaat!