Kirkko ja kaupunki
Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät lasten ja nuorten stressiä ja ulkopuolisuuden kokemuksia, sanovat köyhyystutkija Anna-Maria Isola ja köyhyysaktivisti Linnéa Partanen.
Hallitus ei ymmärrä, miten sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset vaikuttavat kasvaviin lapsiin ja nuoriin. Näin arvioi THL:n ja Itä-Suomen yliopiston köyhyystutkija Anna-Maria Isola.
Isolan mukaan hallituksen tekemät ja suunnitteilla olevat leikkaukset lisäävät lapsiperheiden köyhyyttä, ja moni lapsi ja nuori suistuu niiden vuoksi huonompaan elämäntilanteeseen. Isola kiinnittää huomiota erityisesti lasten ja nuorten kasvavaan stressiin ja ulkopuolisuuden kokemuksiin.
– Jos päättäjät eivät halua panostaa siihen, että vähävaraisissa perheissä kasvavat lapset pysyvät mukana porukassa, sillä on yhteiskuntaan pitkäkestoisia seurauksia, Isola sanoo.
– Olen miettinyt, onko kyse tyhmyydestä, vai käyttääkö poliittinen oikeisto vaikeaa taloudellista tilannetta hyödyksi, jotta suomalaista hyvinvointimallia saadaan heikennettyä.
Anna-Maria Isola ja sosiaalipolitiikan opiskelija, köyhyysaktivisti Linnéa Partanen puhuivat köyhyyden aiheuttamasta lasten ja nuorten osattomuudesta Diakonian ja kasvatuksen päivillä, jotka järjestettiin 8.–10.1. Tampereella.
Osattomuuden kokemus syntyy kaverisuhteissa
Kun perheen rahat ovat vähissä, vanhemmat ovat kireitä ja stressaantuneita. Tämä voi Anna-Maria Isolan mukaan johtaa siihen, että vanhempi ei jaksa olla lapselle läsnä ja kuunnella häntä. Perheessä saattaa myös syntyä rahan puutteesta johtuvia konflikteja.
– Tämä kaikki vaikuttaa lapsiin, joiden stressin sietämisen järjestelmät eivät ole vielä kehittyneet. Stressi vaikuttaa heidän immuunipuolustukseensa, mikä lisää vielä aikuisiällä infektioalttiutta ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Nämä seuraukset ovat köyhyyttä koskevassa tutkimuksessa laajasti tunnistettuja.
Linnéa Partanen muistaa omasta lapsuudestaan kaoottiselta tuntuneita tilanteita, joissa perheellä ei ollut ruokaa tai ei tiedetty, milloin kodin sähköt saadaan takaisin.
– Pitkittyvä köyhyys vie pois tunteen elämänhallinnasta ja luottamuksen siihen, että asiat hoituvat. Tilalle tulee epävarmuus ja kokemus, että elämässä pitää pärjätä itse. Sellaisessa tilanteessa lapsi ei pysty olemaan lapsi, vaan hänen on oltava pieni aikuinen, kun perhe ei muuten pärjää.
Lue lisää:
Lähde: Kirkko ja kaupunki
