Ruoka-apu tuli Suomessa laajempaan tietoisuuteen 1990-luvun laman myötä, jolloin leipäjonot alkoivat näkyä katukuvassa. Alun perin ruoan jakamisen ajateltiin olevan väliaikainen ratkaisu, mutta sen sijaan ruoka-apu vakiintui osaksi suomalaista yhteiskuntaa, monipuolistui ja osin ammattimaistui.
Koronapandemia lisäsi ruoka-avun tarvetta merkittävästi. Moni suomalainen turvautui ruoka-apuun ensimmäistä kertaa, ja ruoka-aputoimijat kohtasivat uusia haasteita, kuten ylijäämäruoan riittävyyden ja asiakasmäärien kasvun. Myös kaupat osaavat optimoida omaa hävikkiään nykyään paremmin, jolloin jaettavaa ei välttämättä ole yhtä paljon kuin aiemmin.
Ruokajonot ovat monille konkreettinen muistutus yhteiskunnan epätasa-arvosta ja haavoittuvuudesta. Ne kuvastavat arjen kamppailuja, joissa jotkut joutuvat ponnistelemaan saadakseen perustarpeensa tyydytettyä.
Ruokajonoissa seisovat ihmiset saattavat olla naapureitamme, työtovereitamme tai perheenjäseniämme – heitä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon. Toiset ovat jonossa siksi, että se tarjoaa sosiaalista kanssakäymistä, toisin sanoen jonkun, jolle jutella.
Ruokajonot voivat herättää monenlaisia tunteita: myötätuntoa, huolta, joskus turhautumista ja epätoivoa.
Ruoka-avulla tarkoitetaan toimintaa, jossa autettaville luovutetaan joko lahjoitettua tai ostettua ruokaa elintarvikkeina tai valmiina aterioina. Ruoka-apu on tärkeä osa kaikkein huono-osaisimpien julkisia palveluita täydentävää turvaa. Ruoka-apu voi sisältää esimerkiksi ylijäämäruoan hyödyntämistä, joka muuten menisi hukkaan. Tämä vähentää ruokahävikkiä ja edistää kestävää kehitystä.
Ruoka-apu on monipuolinen ja tärkeä osa yhteiskunnan tukiverkkoa, joka auttaa vähentämään nälkää ja ravitsemuksellista puutetta sekä edistää kestävää kehitystä ja yhteisöllisyyttä.
Toimet eivät ole vähäisiä. Jos ne muutetaan numeroiksi, ne näyttävät tältä: Varsinais-Suomessa toimii noin 17 ruoka-apua jakavaa järjestöä. Toiminnassa on mukana noin 350 vapaaehtoista. Ruokajonoissa on kaiken ikäisiä ihmisiä. Hävikkiruokaa jaetaan Varsinais-Suomessa SPR:n toimesta 29 koululla noin 1 000 kiloa viikossa.
Operaatio Ruokakassi kertoo verkkosivuillaan, että vuonna 2024 ruokaa jaettiin huikeat 1,79 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaa 202 000 ruokakassia.
Ruoka-aputoiminnan rahoitus on ollut lyhytaikaista ja tullut eri lähteistä, kuten kunnilta, sosiaali- ja terveysministeriöltä, eduskunnan joululahjarahoista sekä EU:lta. Tulevaisuudessa tavoitteena on lisätä toiminnan ja rahoituksen ennakoitavuutta sekä hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja uusia jakelutapoja.
Vaikeinakin aikoina ihmiset ovat valmiita auttamaan toisiaan. Koulujen ylijäämäruoan jakelua koordinoiva Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin mukaan jakeluihin on saatu hienosti mukaan vapaaehtoisia. Myös ruoan vastaanottajat ovat olleet tyytyväisiä jaettuun ruokaan.
Varsinais-Suomen hyvinvointialue, Turun kaupunki, alueen järjestöt, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja laaja joukko muita kumppaneita ovat vuodesta 2024 lähtien tehneet uraauurtavaa yhteistyötä ruoka-avun kehittämisessä. Verkostoon saavat liittyä mukaan kaikki asiasta kiinnostuneet tahot, kuten alueen kunnat ja yritykset.
Turun kaupunki on ottanut merkittävän koordinaatioroolin ruoka-aputoiminnan järjestämisessä, valtionavustuksen hakemisessa ja organisoimisessa. Varsinais-Suomeen haetaan valtionavustusta 510 000 euroa vuosille 2025–2026. Avustus mahdollistaa muun muassa mukaan ilmoittautuneiden järjestöjen ruokakassijakelut ympäri Varsinais-Suomea.
Konkreettisena tavoitteena on myös muun muassa inhimillisen ja yhdenvertaisen ruokajakelujärjestelmän vakiinnuttaminen.
Jotta ruoka-apuun saataisiin lisää vaikuttavuutta, tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja. Näitä ovat esimerkiksi digitaalisten alustojen kehittäminen, ruokahävikin hyödyntäminen vaikkapa sairaaloissa ja oppilaitoksissa, työllistämisen keinojen lisääminen, yritysten kanssa tehtävä yhteistyö sekä logistiikkatoimintojen kehittäminen.
Varsinais-Suomen ruoka-aputoiminnan tulevaisuus näyttää jo hieman valoisammalta, mutta on tärkeää, että ruoka-avun kehittämistä jatketaan, jotta voidaan rakentaa kestävämpi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus kaikille.
Kirjoittajat: Anna-Mari Sopenlehto-Jokinen on Turun kaupungin erityisasiantuntija, Anri Niskala on Varsinais-Suomen hyvinvointialueen erityisasiantuntija
Lähde: Turun Sanomat